15. heinä, 2016

Elämästä ja kaiken katoavaisuudesta

Kuten "ohjelmaa ja uutisia" - osioon kirjoitin, olemme suljettuna 18.7 alkaen kaksi viikkoa vuosilomien vuoksi. Kotihoitoon voi ottaa yhteyttä, jos tulee odottamattomia ongelmia. Avaamme "putiikin" jälleen maanantaina 1.8 vielä näissä entisissä tiloissamme, jossa palvelemme kaksi viikkoa. Viikko 33 eli 15.8 alkavalla viikolla olemme jälleen suljettuna (yhden viikon) muuton vuoksi.

Uusissa tiloissa osoitteessa Tunnelikuja 1 (Siljankodin alakerta) aloitamme maanantaina 22.8. Viralliset avajaiset Vanhusten viikolla lokakuussa, mutta kaikki halukkaat voivat käydä tutustumassa uuteen Seniorikeskukseen milloin vaan 22.8 alkaen. Kahviomme avoinna siellä päivittäin 10 -14, myymme kahvia ja pullaa sopuhintaan. Esittelemme mielellämme samalla uusia tiloja ja kerromme lisää tulevaisuuden ikäihmisten (ja muidenkin) avopalveluista. Tervetuloa!

Kaiken katoavaisuudesta

Vanhustyössä on pysähdyttävä toisinaan, aika useinkin perimmäisten totuuksien äärelle, on uskallettava puhua elämästä, kuolemasta, kaiken katoavaisuudesta. Kun keskustelukumppanina on elämänsä iltaruskoa viettävä ihminen puhuminen ns. suurista asioista on useimmiten luontevaa, mutta kun kyseessä on ikätoveri, ystävä ja naapuri erittäin aggressiivisen sairautensa uuvuttamana sairasvuoteellaan...silloin tuntuu, että kaikki, aivan kaikki sanat ovat turhanpäiväisiä ja tyhjiä, täysin merkityksettömiä. 

Jokaista meistä kuolema koskettaa  joskus, kaikki ollaan itsekin kuolevaisia, siksi on iloittava jokaisesta uudesta päivästä ja hetkistä kerrallaan, ehkä juuri niissä pienissä ohikiitävissä hetkissä onkin se elämän suuri salaisuus. 

Ystäväni ja lapsuustoverini muistolle, hyvää kotimatkaa:

"Puut, kaikki heidän vihreytensä.

Halusin ojentaa sinulle nurmikon, kämmenellä,

koska oli kevät.

En ehtinyt".

                                                          (Paavo Haavikko 1966)

Kuva ja teksti: Raija Westergård