30. loka, 2020

Anna minun nähdä aamun sarastus

Tänään kirjoitan lyhyesti, koska aina pelkät sanat eivät tunnu riittävän, ne eivät ole tarpeeksi, ne vähäisetkin tuntuvat turhilta, tai merkityksettömältä tässä ajassa, jolloin hiljennymme viettämään pyhäinpäivää, vainajien muistopäivää. Kynttilät, nuo  hauraan uskomme viimeiset virvatulet, joita nyt on aika sytyttää haudoille, kotiin, kaikkialle poistamaan pimeyttä, tuovat syttyessään valon, joka on lohdullista ja antaa toivoa. 

Anu Mätäsniemi on Aurinkorinteen "oma" pappi ja aiemmin - ennen koronaa - hän kävi kanttorin ja muutamien laulajien kanssa Aurinkorinteellä noin kerran kuukaudessa pitämässä hartautta. Valitettavasti korona  tyrehdytti tämänkin tapahtuman toistaiseksi, mutta pyhäinpäivän ehtoollista Anu-pappi halusi jakaa kaikille halukkaille Aurinkorinteellä sekä muuallakin sote-kampuksen taloissa terveyskeskuksen mäellä. Uskon, että tässä ajassa ehtoollinen on entistäkin tärkeämpi traditio monille ikäihmisille ja vanhuksille, joita mm. yksinäisyys koettelee monin eri tavoin.

Anu-pappi on tehnyt hienoja videoita verkkoon otsikolla "Anu-papilla on asiaa" ja näistä viimeisimmän haluan kopioda tähän. Anu puhuu ne kaikki sanat, jotka itsekin haluaisin puhua, tai siis kirjoittaa juuri nyt. Mutta koska Anu tulkitsee sen paljon syvällisemmin, kuunnellaan siis häntä ja sanomaansa pyhäinpäivästä ja sen tärkeästä perinteestä:

https://www.facebook.com/620941081281192/posts/4616732955035298/

"Tartu käteeni ja anna minun nähdä aamun sarastus" - Suomen evl.kirkko

Raija Westergård

päivätoiminna ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi