Maisemani marraskuu

12. marras, 2022

Maisemani marraskuu

Yleensä marraskuu on ikävää ja harmaata, mutta tänään paistaakin aurinko! Eilen juuri luin erään artikkelin ilmastonmuutoksen etenemisestä Pirkanmaalla, jossa kerrottiin muutoksista vuonna 2050 eli vain 28.n vuoden päähän. Äkkiseltään säätila ei näyttänyt muuttuvan nykyisestä juurikaan, mutta ääri-ilmiöt lisääntyvät kuten myrskyt, rankkasateet ja tulvat.

Itse seuraan tulvatilannetta tarkoin. Ei sillä, että pelkäisin mökkini jäävän veden alle, mutta pitkällä aikavälillä voisi toki niinkin käydä. Tosin siihen tarvitaan vähintään 3 metrin veden pinnan nousu, joka toisaalta ei ole kovin paljoa. Ongelmallisena pidän syyskauden tulvaa, vaikka toki keväisin sulamisvesiä on ollut runsaasti kautta minun muistihistorian. Mutta tulevaisuudessa lumi saattaa olla harvinaisuus, joka nyt ajatellen tuntuu mahdottomalta.

Nyt muuten pitäisi varautua myös sähkökatkoksiin, joihin toki maaseudulla on totuttu aika ajoin muutenkin. Onneksi on tulisija sekä kuivia polttopuita ja kaasukeitin kaiken varalta. Kuitenkin, jos sähkö olisi kauan poissa, ollaan äkkiä toisenlaisissa ongelmissa. Pakastin alkaisi sulaa ja missä muuten pakasteet pysyisi jäässä, kun/jos ulkonakin on lämpöasteita? 

Tuossa 200 vuotta vanhassa päärakennuksessa on komea kivikellari, jota lapsena vähän pelkäsin, koska se toimi (1800-luvulla) kylän ruumiskellarina. Tuohon aikaan sellainen oli tapana ja kun meidän rannasta pääsi kätevästi veneellä vesireittiä kirkkorantaan asti. Ehkäpä vainajan kuljettamiseen juuri veneellä liittyi myös jotain ikivanhaa hautaamiseen liittyvää rituaalia. Tästä tulee mieleen taiteilija Albert Edelfeltin(1854–1905) öljyvärimaalaus Lapsen ruumissaatto, joka teos on valmistunut noin 1879. 

Tuo vanha kellari on siis toimittanut montaa virkaa ja  on siitä huolimatta edelleen varsin hyvässä kunnossa. Olemme säilöneet sinne tänä syksynä mm. puolukkahilloa ja jos sähkön kanssa tulee pitkäaikaisia ongelmia, kellari pääsee taas ansaitsemaansa arvoon kylmäsäilytystilana. Ja sinne toki mahtuisi vaikka koko kylän hillot ja perunat, jos sellainen tilanne tulisi. 

Niin, oikeastaan aloitin kirjoittamaan maisemasta, mutta kirjoitinkin vanhasta kellarista. Molemmat toki kietoutuvat mielimaisemaani, muistoihin ja tarinoihin, joita on aina kiinnostavaa muistella. En tiedä kiinnostaako ne ketään muita, mutta kerron silti.

Raija Westergård

Jaa tämä sivu